Jäsenkirje 3/2022
21.10.2022
|
Missä keravalainen tapaa toisensa, siellä puhe kääntyy kaupungin nykysuunnitelmiin. Aiheesta monen näkemys eroaa kaupunkisuunnittelun linjasta. Keravasta ei haluta Pasilaa. Kahden vuoden päästä 100 vuotta täyttävän kaupungin omaleimaisuus, historialliset maamerkit, rakennukset ja kulttuuri tekevät meistä Keravan, jonka vetovoima puree. Jäsenkirje 3/2022 MUKAVAA SYKSYN JATKOA – ILON KAUTTA!
Missä keravalainen tapaa toisensa, siellä puhe kääntyy kaupungin nykysuunnitelmiin. Aiheesta monen näkemys eroaa kaupunkisuunnittelun linjasta. Keravasta ei haluta Pasilaa. Kahden vuoden päästä 100 vuotta täyttävän kaupungin omaleimaisuus, historialliset maamerkit, rakennukset ja kulttuuri tekevät meistä Keravan, jonka vetovoima puree. Kerava-seuran uutteralla pohjustuksella Keskuskoulua uhannut purkaminen onnistuttiin torjumaan. Kaikkea ei tietenkään voi säilyttää – senhän nykyaikainen kotiseutuyhdistys ymmärtää. Viimeksi puheenaiheeksi on noussut keravalainen kulttuuritarjonta. Kirjastossa järjestetyt monipuoliset tapahtumat, joissa myös oman kaupungin taiteilijat ovat päässet esille, ovat kuihtuneet olemattomiksi. Seura valitessaan Keravan kirjaston Vuoden keravalaiseksi 2016 korosti sen merkitystä yhteisenä olohuoneena, joka loi hyvinvointia, viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Muutama esimerkki menneisyydestä osoittaa, että sivistyksellä, valistuksella ja kulttuurilla on syvät perinteet Keravan savessa. Ensimmäinen kirjasto toimi jo 1800-luvun lopulla Jurvalan maakirjatalossa, jonka päärakennus on yhä tallella Talmantien varressa Jaakkolassa. Osittain rautatien ansiosta (Helsinki – Hämeenlinna -rata 1862) lehtiä tuli moneen taloon, ja niitä luettiin ahkerasti. Oli jopa lukupiirejä, joissa luettiin ja keskusteltiin päivän uutisista. Moni oppi lukemaan ja kirjoittamaan kiertokoulussa. Talosta taloon siirtynyt toiminta innosti oman koulun perustamiseen. Yhä koulutoimena oleva Ali-Keravan punainen puukoulu (per.1890) syntyi keravalaisten talkootyönä. ”…kesäjuhlassa … Postlarin pihalla…oli ollu kummallinen kilpailu. Palkintona kilpailussa oli ollut tavallinen sianporsas ja osanottomaksu kilpailuun taisi olla markka. Osanottajat pantiin riviin ja porsas laskettiin säkistä ulos ja se piti saada kiinni. Jos sen onnistui tekemään, sai porsaan omakseen. Porsas oli kuitenkin rasvattu liukkaaksi ja luisui pois käsistä.” Tuo muisto on peräisin Yli-Jaakkolan tyttäreltä Senni Aimolalta (aik.Gaffkin). Sen myötä siirrymme nykyisyyteen ja seuramme loppukauden toimintaan. Isänpäivän aattona, lauantaina 12.11. klo 11 – 13 kirjamyynti siirtyy Kauppakeskus Karusellin aulaan ja vielä 11.12. järjestöjen perinteisiin myyjäisiin Nikkarin kouluun. Muulloin uusin, 2021 ilmestynyt Kotikaupunkini Kerava 21 -kirja on myynnissä Tyykipuodissa, Ruusukuvassa ja K-Market Keravan Asemassa. Vuosikokous pidetään keskiviikkona 23.11. klo 18 A. Aimo -salissa Keuda-talossa. Esillä normaalit vuosikokousasiat. Samassa yhteydessä Vuoden keravalaiselle 2022 Veikko Valkoselle ojennetaan titteliin kuuluvat huomionosoitukset. Seuran kunniajäsenen Samuli Isolan esityksen otsikko on ”Rakas Keravanjoki takaisin keravalaisten keitaaksi – mutta miten?” Hän esittelee Keravanjokea ja sen sivupuroja historiallisten ja uusien kuvien kautta. Mitä joen ja jokirannan kunnostuksen ja virkistyskäytön lisäämiseksi on tehty ja tehdään ja mitä pitäisi tehdä? Nämä selviävät esityksessä. Tervetuloa kertomaan omia uinti- ja uintiretkimuistoja! Seura tarjoaa perinteisesti täytekakkukahvit alkaen klo 17.30. Niistä saa sopivaa energiaa aktiiviseen kokouskeskusteluun. TULKAA MUKAAN – TIETYSTI ILON KAUTTA Satu (puheenjohtaja Satu Saaristo) |