|
Porvoonkatu 20:n asemakaavan muutosprosessi on ollut erittäin mutkikas ja monin tavoin sellainen, että se on toivottavasti opettanut kaavan valmistelijoita ja kaikkia meitä siitä, että asioilla on todella arvoa ja merkitystä. Asemakaavan muutoksen lähdettiin hyvin vahvasti yleiskaavan mahdollistavan merkinnän viitoittamalla tiellä (ei aidosta tarpeesta muutokseen ja vailla minkäänlaista alueellista analyysia siitä, millainen arvoalue kotiseutumuseon ympäristö todella on).
Lausunto Porvoonkatu 20 (2369) asemakaavan ehdotuksesta
Lausuja: Kerava-seura ry.
Porvoonkatu 20:n asemakaavan muutosprosessi on ollut erittäin mutkikas ja monin tavoin sellainen, että se on toivottavasti opettanut kaavan valmistelijoita ja kaikkia meitä siitä, että asioilla on todella arvoa ja merkitystä. Asemakaavan muutoksen lähdettiin hyvin vahvasti yleiskaavan mahdollistavan merkinnän viitoittamalla tiellä (ei aidosta tarpeesta muutokseen ja vailla minkäänlaista alueellista analyysia siitä, millainen arvoalue kotiseutumuseon ympäristö todella on). Samalla koko hankkeen keskeiseksi subjektiksi tuli vanha omakotikiinteistö, jonka kiinteistökehittäjä osti toiveenaan saada kaavamuutoksen ja suuren rakennusoikeuden lisäyksen kautta merkittävää arvonnousua sijoitukselleen. Ja kaupunki lähti tähän hankkeeseen mukaan ilman omia tavoitteitaan, puhumattakaan siitä, että olisi aidosti selvitetty, millaisilla edellytyksillä ylipäätään voidaan tälle alueelle mitään uutta tehdä. Kuntalaisten toiveet, eivätkä kulttuurihistorialliset monet kirjoitukset, historiankirjoitukset ja kannanotot eivät kuuluneet valmisteluun asti. Kaiken yllä on koko ajan leijunut kaupungin tahto saada alue muuttumaan asteittain tiiviimmin rakennetuksi. Kaikkialla on ollut läsnä se selkeä viesti, että tässä Porvoonkatu 20:n kohdalla luodaan koko arvokkaalle alueelle uutta ankkuria, jonka tavalla alue tulisi muuttumaan omakotialueesta ja hiljaisesta paratiisista kohti kaupungin sisääntuloväylää, jossa tärkeimmät elementit ovat tiiviys, suuret kerrosalat ja rakennettavat asunnot, jotka vastaavat kaupungin koviin kasvutavoitteisiin. Näistä lähtökohdista tehtävä asemakaavoitus on kestämätöntä, se hukuttaa paikan erityispiirteet, aikaa kestävät arvot, inhimillisen mittakaavan, alueella sijaitsevat Keravan keskeisimmät historialliset tilukset (nykyinen kotiseutumuseon alue, entinen Heikkilän talo pihapiireineen) ja arvokkaan luonnon. Se sysää ihmiset ja paikan hengen marginaaliin.
Koska nyt ollaan jo ehdotusvaiheessa, voidaan nostaa esiin prosessiin liittyneitä seikkoja, jotka ovat ohjanneet käsillä olevaan ehdotukseen. Yleiskaavan hyvin yleisten mahdollisuuksien pohjalta lähdettiin siis valmistelemaan erittäin tehokasta kerrostaloratkaisua Porvoonkadun ja Kotopellonkadun kulmaan, paikkaan, jossa on ollut puistoalue ja sotienjälkeinen omakotitalo. Ensimmäisistä versioista lähtien asemakaava ja suunnitelmat ovat lähteneet siitä, että muun ympäristön tulee taipua tämän hankkeen suuntaan ja tästä kulmatontista tulisi alueen uusi ankkuri, jonka pohjalle voidaan koko alueelle tehdä merkittävästi nykyistä tehokkaampaa ja korkeampaa, massiivisempaa rakentamista. Jo alkuvaiheessa oli näkyvissä erilaisia hahmotelmia, joissa alueelle suunniteltiin tämän kulmatontin suurten suunnitelmien hengessä suurta lisärakentamista sekä Porvoonkadun että Kotopellonkadun varteen. Museoalue, alueen luonto, olemassa oleva omakotikanta ja koko alueen matala yleispiirteisyys oli tälle täysin alisteista. Vasta erittäin Porvoonkatu 20:n massiivisista suunnitelmista käynnistynyt erittäin laaja ja aktiivinen keskustelu, sekä kaupunkikehitysjaostossa käyty linjakeskustelu, saivat kaupungin ja kaavamuutoksen hakijan edes tuumamaan, että näin ei voi edetä. Vasta nyt alettiin havaita, että keravalaiset haluavat, että saadaan aikaan aidosti alueelle sopivaa, soveltuvaa suunnitelmaa, jossa lähtökohtana ovat alueen erityispiirteet, eivät MAL-prosessit tai kaupungin kasvutavoitteet.
Vasta monen epäonnisen yrityksen jälkeen ylipäätään alueelle suostuttiin valmistelemaan alueellista suunnitelmaa, jossa määriteltäisiin koko alueen tasolla rakentamisen ja kehittämisen arvot ja reunaehdot. Ensiksi viranhaltijavoimin tilattiin yleissuunnitelma, jonka perusteista ei oltu missään linjattu. Yleissuunnitelmaa esiteltiin kyllä paikan päällä ja prosessiin sai osallistua, mutta tulleilla kommenteilla ei ollut itse Porvoonkatu 20:n osalle juuri mainittavaa muutosta. Konsulttivoimin tehdyn yleissuunnitelman perusteella lähdettiin sitten jälleen esittämään Porvoonkatu 20:n kohdalle erittäin tehokasta ja massiivista ratkaisua, jossa ei oltu edelleenkään otettu huomioon käytyä vilkaista kuntalaiskeskustelua, saaduista erittäin perustelluista lausunnoista puhumattakaan. Tämä sai aikaan vaatimuksen tehdä alueesta aluekehittämissuunnitelma, joka valmisteltaisiin asianmukaisesti ja tehtäisiin kunnollinen ja kattava selvitys- ja arviointityö alueen erityispiirteistä. Vasta kun tämä vaatimus saatiin vietyä läpi, prosessi alkoi ottaa ensimmäistä kertaa huomioon ihmisten toiveet ja alueen erityispiirteet. Aluekehityssuunnitelman kautta saatiin kirjattua ensi kertaa kehittämisen arvot ja ehdot.
Mutta vielä hyvin tehty aluekehityssuunnitelmakaan ei saanut tämän hankkeen takana olevaa valmistelua muuttamaan linjaansa, vaan jälleen oltiin tuomassa kaupunkikehitysjaostoon Porvoonkatu 20:n asemakaavan muutosehdotus, jossa ei ollut oikeastaan mitään elementtejä niistä linjauksista, joita yleissuunnitelmassa, ja erityisesti aluekehityssuunnitelmassa, oltiin tehty, ja joista oltiin julkisessa keskustelussa ja asian poliittisessa käsittelyssä vaadittu suunnittelun pohjiksi. Kun tämäkin massiivinen rakentamissuunnitelma kohtasi etukäteen suurta vastarintaa, vedettiin se pois jaoston listalta – ja vasta sitten, kaikkien vaiheiden jälkeen, tuli asemakaavahankkeen valmistelussa eteen se hetki, jossa Porvoonkatu 20:n ratkaisu alkoi ottaa huomioon tämän alueen erityispiirteitä. Tehokkuutta karsittiin, rakennuksen aiheuttamia varjostuksia ympäristöönsä vähennettiin, Kotopellonkadun puolelta poistettiin kestämätön siipiosa, julkisivuihin alkoi ilmestyä laatua, värejä ja ratkaisuja, jotka ottivat alueen erityispiirteitä entistä enemmän huomioon. Myös rakennusta tuotiin ehdotuksessa mahdollisimman lähelle Porvoonkatua ja kerrosmäärää vähennettiin. Tämä kaikki antoi mahdollisuuden sille, että ensimmäistä kertaa koko pitkän ja kestämättömän prosessin aikana tuli eteen suunnitelma, joka ei ole täydellinen, mutta jonka kanssa alueella voidaan kuvitella elettävän.
Käsillä oleva kaavaehdotus on siis pitkän jatkumon tulos. Se ei ole syntynyt itsestään vaan sen takana erittäin paljon turhaa työtä ja voimalla ajettua muutospainetta, mutta sen takana on myös aiheesta syntynyttä erittäin vilkasta kuntalaiskeskustelua ja alueen asukkaiden erittäin perusteltua huolta alueen tulevaisuudesta. Tämä kaikki olkoon ohjenuorana jatkoa varten, kun Keravalla tehdään asemakaavoitusta. Kaupunkia tulee kehittää sen vahvuuksilla ja ihmisten ehdoilla, ja erityisen herkkien paikkojen yhteydessä tulee ottaa kaikki mukaan ja antaa lausunnoille aitoa mahdollisuutta vaikuttaa. Kerava-seura on koko prosessin ajan ollut erittäin huolissaan tästä alueesta, sillä kuten aluekehityssuunnitelmassa todetaan, on museoalue koko kotiseutuaatteen koti ja kehto Keravalla. Sen suojelemiseksi, ja alueen tasapainoiseksi kehittämiseksi, olemme tehneet kannanottoja ja kirjoittaneet postauksia, tehneet lehtikirjoituksia ja osallistuneet keskusteluun. Porvoonkatu 20:n asemakaavan ehdotus on edelleen paikkaansa liian massiivinen. Tälle paikalle olemme aiemmin ehdottaneet rivitaloja, pienkerrostaloja tai muita ratkaisuja, joissa rakennuksen massiivisuus ei vyöryisi muun alueen ja museon päälle. Ehdotuksessa on se hyvää, että vihdoin kerrosmäärä on laskenut edes viiteen kerrokseen, vaikka sekin on tähän paikkaan liikaa. Kerava-seura esittää edelleen vahvasti kerroskorkeuden laskemista neljään, aluekehityskuvan mahdollistamalla tavalla. Näin uusi rakennus ei varjostaisi ympäristöään eikä näkyisi suuren osan vuotta suoraan museoalueelle.
Julkisivuiltaan ja massoittelultaan ehdotuksen rakennus on huomattava parannus aiempaan. Nyt julkisivussa Porvoonkadulle on rauhallisuutta ja laatua, entisten lasiparvekerivistöjen sijaan. Myös harjakatto on erittäin tervetullut. Ja todellakin Kotopellonkadun siipiosan poistuminen on täysin oikea liike. Silti kehitettävää edelleen on. Porvoonkadun puoleisessa julkisivussa olisi tehtävä valintoja: halutaanko seinäpintojen, kivijalan ja katon olevan neljän värin kirjava matto vai voisiko valita kaksi sävyä, jotta näkymä rauhoittuisi? Sisäpihan puolella taas julkisivu on hyvin lähiömäinen parveketorneineen. Sisäpihan julkisivun, joka avautuu museon, sitä ympäröivän pihan ja puiston suuntaan, sekä Kotopellonkadun omakotitalojen suuntaan, tulee olla yhtä lailla laadukkaasti toteutettu kuin on Porvoonkadun julkisivukin. Museoalue on Keravan ehdoton helmi, ja siihen suuntaan uusien rakennusten tulee olla laadukkaita ja paikkaan sopivia.
Yksityiskohtana: suurten asuntojen parvekkeet ovat suunnitelmassa vain Porvoonkadun suuntaan, on vaikeaa ymmärtää, miksi joku tästä talosta suuremman asunnon haluava haluaisi viettää aikaa vilkkaasti liikennöidyn Porvoonkadun suuntaan, kun kerrankin olisi ainutlaatuinen mahdollisuus saada parveke aukeamaan puistoisen museoalueen suuntaan. Otettakoon tämäkin huomioon jatkovalmistelussa.
Kaksi yksittäistä asiaa vielä nousee esiin: kiinteistölle on suunniteltu jätekatos Porvoonkadun viereen. Kyseessä on erittäin näkyvä paikka, joten jätekatoksen laatuvaatimukset ja arkkitehtuuri tulee olla samaa tasoa kuin rakennuksen, vähintäänkin. Toinen huomio liittyy ajoyhteyteen, joka on nyt tälle tontille esitetty toteutettavaksi Porvoonkadun suunnasta. Liittymä tässä paikassa on perusteltu, mutta tässä kohtaa täytyy ajatella koko alueen mahdollista jatkokehitystä. Jos naapurissa olevalle tontille jossain vaiheessa rakennetaan uutta, ei voi olla mahdollista tehdä tähän kadunosalle enää uutta liittymää vaan Porvoonkatu 20:n kohdalle on asettava rasite, jolla osoitetaan ajoyhteys mahdollisen uuden rakennuksen tontille.
Pitkän ja monia kriittisiä kohtia sisältävän lausunnon lopuksi haluamme vielä kiittää niistä muutoksista, joita edellisen käsittelyn jälkeen tälle asemakaava-alueelle on tehty. Nämä linjaukset, ja vielä alempi tehokkuus, kun olisivat olleet heti hankkeen alussa jo kaupungin intresseissä ja linjana, olisi päästy paljon aikaisemmin keskustelemaan yhdessä siitä, miten tälle herkälle alueelle voidaan tehdä myös uutta, mutta vanhan ehdoilla. Keravalla 20.1.2022 Kerava-seura ry:n puolesta Satu Saaristo, puheenjohtaja, Arja Rantanen, sihteeri
|